Isot ruskolevät eli kelpit ovat tyypillisiä valtamerten kalliorantojen leviä. Ne ovat monille sukeltajille tuttu näky esimerkiksi Norjassa. Monivuotisia kookkaita lajeja on useita: Laminaria digitata, L. hyperborea, L. saccharina ja Alaria esculenta. Nämä ruskolevät muodostavat suoranaisia vedenalaisia metsiä, jotka ovat erittäin lajirikkaita. Kelppimetsät ovat erityisen tärkeitä kalojen poikasille.
Isoyake viittaa ilmiöön, jossa runsastuneet merisiilit ovat aikaansaaneet kelppien katoamisen laajoilta alueilta. Esimerkkejä tästä ilmiöstä, josta käytetään myös englanninkielistä nimitystä barren grounds, on olemassa ympäri maailmaa. Kokonaiset kelppimetsät ovat kadonneet jopa satojen neliökilometrien alueilta. Nämä alueet pysyvät autioina, mikäli merisiilipopulaatio pysyy suurena.
Ilmiölle on useita syitä, yhteinen tekijä eri alueilla on kuitenkin vaihtelut merisiilien luontaisten saalistajien määrissä. Niiden puuttuessa, voi merisiilien kanta suotuisissa olosuhteissa kasvaa levien kannalta kestämättömälle tasolle. kenties kuuluisin esimerkki tästä on merisaukkojen metsästys Aleuteilla; merisaukot metsästettiin sukupuuton partaalle, jonka seurauksena merisiilit hävittivät kelpit. Merisaukkojen siirrot alueille, joilta ne puuttuivat (huolimatta niiden suojelusta vuonna 1911) saivat kelppimetsät elpymään.
Norjassa ja nykyisen Venäjän rannikolla Isoyake tapahtui 1970- ja -80 -lukujen aikana. Kelpit syötiin tuhansien neliäkilometrien alueelta. Useat alueet ovat pysyneet autioina vuosikymmeniä. Tilanne ei ole levien osalta parantunut. Norjassa yleisinä tavattavat merisiilit Strongylocentrotus droebachiensis ja Echinus esculentus lisääntyivät ja olivat ylilaidunnuksen takana. Kelppien katoamisella on varmasti ollut suuri vaikutus eri kalojen kantoihin.
Pohjois-Norjassa on kokeiltu kelppimetsien palauttamista poistamalla merisiilejä. Siilejä on poistettu joko käsin tai estämällä niiden lisääntyminen poltetulla kalkilla. Tätä jälkimmäistä tapaa käytettiin hyvällä menestyksellä Porsanginvuonolla 2013, jolloin levittämällä 200 tonnia kalkkia saatiin merisiilipopulaatiot alhaisiksi. Tulokset näkyivät muutamassa vuodessa. Aiemmin noin 70 hehtaarin autiomaa muuttui, kun 21 miljoonaa merisiiliä saatiin poistettua alueelta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että alueella jo aiemmin runsastunut vieraslaji kuningasrapu osallistui enallistettavalla alueella (ja sen ulkopuolella) merisiilien poistamiseen syömällä niitä.
Tutkimussukeltajakurssi vieraili Lofoottien eteläpuolella 1998 ja dokumentoi videon muotoon ruskolevien katoa ja pohti Isoyakeen mahdollisesti johtaneita syitä. Vaikka videon tekemisestä on jo melkoisesti aikaa, on se edelleen ajankohtainen.