Lähteiden luonnontilaisuus on huomattavasti heikentynyt ja niiden suojeluun on kiinnitettävä huomiota! Lähteet ja lähteiköt ovat monin tavoin huomattavan mielenkiintoisia kohteita ja ovat olleet sitä kautta historian. Onko lähteillä enää toivoa?
Lähteitä on syntynyt paikkoihin, joissa pohjavesi purkautuu maanpinnalle. Lähteiköksi kutsutaan lähdettä ja sen ympäröivää aluetta. Usein lähteet sijaitsevat harjumaiden rinteillä ja niiden juurilla.
Lähteikkö on monipuolinen luontokokonaisuus, johon voi kuulua lähteensilmäke, joka voi olla pienen lammen kokoinen. Lähteensilmäkkeestä saattaa lähteä noro tai suurempi puro. Lähteiköissä ei aina ole selkeää silmäkettä vaan pohjavesi voi purkautua nk. tihkupinnoille. Lähteikköön kuuluu myös tihkupinnan ympärillä oleva alue, johon purkautuva pohjavesi vaikuttaa. Lähteiköt voivat olla useiden hehtaarin laajuisia kokonaisuuksia, joissa voi olla useita lähteikön elementtejä.
Joitakin vuosia sitten aloimme Eero Saarisen kanssa kiertämään Etelä-Suomen lähteitä läpi. Ajatuksena oli tuottaa hienoa materiaalia tänne sivuille; lajisto, dronekuvaa, 360-kuva jne. Törmäsimme hyvin pian karuun totuuteen. Useat näyttävät lähteet ja lähteiköt, joista löysimme tietoa olivat tuhoutuneet tai niistä oli jäljellä vain karu luuranko. Entisen lähteikön tilalla oli enää henkitoreissaan oleva silmäke, paikalla oli siis joskus ollut lähteikkö, mutta se oli joskus se. Useilla paikoilla, lähteensilmää tai pienen lammikon muodostavaa allikkolähdettä reunusti sen välittömässä läheisyydessä oleva avohakkuuaukio. Oli hakattu viimeiseen rajaan asti. Alla on 360-asteen kuva Kellolanlähteestä. Etsi kuvasta plus-merkki ja näe lähde ja sen ympäristö ilmasta käsin.
Hanke tyssäsi siihen, että mielikuvissamme ollut pyhien lähteiden Suomi paljastui aivan toisenlaiseksi. Haimme mielikuvissamme ollutta salaperäistä tunnelmaa, jonka voi saavuttaa metsän rauhassa sijaitsevan lähteen äärellä. Petyimme. Oliko tämä aika jotenkin salavihkaa mennyt sukupolvemme ohi? Olimme pettyneitä, emme me suomalaiset tainneetkaan arvostaa lähteitä. Kuten joku muotoili tuolloin: “suomalaisten luontosuhde taitaa suurelta osin perustua jonkinlaiseen itsepetokseen.”
Suomen peruskarttoihin on merkitty kymmeniä tuhansia lähteitä, mutta niiden todellinen määrä on varmasti ollut huomattavasti suurempi. Mietimme, että kuinkakohan ajantasaista peruskarttojen nykyinen tieto on? Tajusimme, että myös ne harvat isot allikkolähteet, joilla kävimme olivat muuttaneet luonnettaan. Meille tuli myös hyvin selväksi, että pienempiä lähteitä kyllä löytyy, jos oikein etsii. Meille kävi myös hyvin selväksi, että karttoihin merkittyjä ja merkitsemättömiä pienempiä lähteitä jää joka viikko hakkuiden alle. Hyvin selvää oli myös se, että vaikka hakkuissa otettaisiin huomioon nämä erityiset luontokohteet, se ei luultavasti niitä pelastaisi pitemmällä aikajänteellä. Lähteet tulisivat hiipumaan pois muuttuneiden vesitalousolosuhteiden vuoksi. Lähteiden herkkä lajisto tulisi reagoimaan vesitalouden muutoksiin ja lähteen muuttuneeseen pienilmastoon ja valo-olosuhteisiin. Alla olevan videon kaltaista materiaalia lähdimme toteuttamaan, mutta kuten sanottua projekti hiipui. Pitää kaivella arkistoja, muistaakseni tuotimme melko paljon materiaalia neljältä eri lähteeltä Etelä-Suomesta.
Merkittävimpiä lähteiden uhanalaisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat ojitus ja metsätalous ja veden otto. Vaikka lähteiden ja lähteikköjen ominaisuudet lisäävät ympäristönsä ekologista monimuotoisuutta, pääasiallisesti ne ovat suojeltu metsä- ja vesissa, jotka suojaavat sekä luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia lähteitä ja puroja. Lähteiköt luokiteltu koko Suomen mittakaavassa vaarantuneiksi (Ympäristöministeriö 2018). Kummassakaan laissa monimuotoisuuden turvaaminen ei ole kuitenkaan yhtä vahva kuin luonnonsuojelulaissa. Lähdettä ympäröivä luonto ja sen muutokset vaikuttavat vahvasti lähteen ominaispiirteisiin; tarkkaa rajaa erityisen habitaatin ja ympäristön välille ei voida vetää.
Erityisen huono tilanne on Etelä-Suomen lähteiköillä ja huurresammallähteiköillä. Molemmat luontotyypit on luokiteltu siellä erittäin uhanalaisiksi (Ympäristöministeriö 2018). Lähteiköt tulisi lain mukaan ottaa huomioon kaavoituksessa. Lähteiköt voivat kuitenkin jäädä rakentamisen jalkoihin, sillä niitä ei aina osata tunnistaa. Lähteitä voidaan ennallistaa, mutta tässä tulee olla varovainen. Liian nopeat ja voimakkaat muutokset (kuten veden pinnan äkillinen nousu) voivat vaikuttaa haitallisesti lajeihin, jotka ovat sopeutuneet lähteiden tasaisiin olosuhteisiin.
Lähteiden luonto
Kylmä pohjavesi vaikuttaa lähteiden maaperään, sekä niitä ympäröivään mikroilmastoon. Kesäisin lähteet ovat kylmän pohjaveden ansiosta viileitä kasvupaikkoja. Talvella lähteet ovat hieman lämpimämpiä muuhun ympäristöön verrattuna sillä ne pysyvät usein sulina. Lähteiköiden lämpö- ja kosteusolot ovat pintavesiin ja terrestrisiin elinympäristöihin verrattuna erittäin vakaita. Lähteiköt ovat tyypillisesti ympäristöään rehevämpiä ja monimuotoisempia elinympäristöjä. Tämä johtuu osaltaan siitä, että pohjaveden virtaus tuo jatkuvasti kasvien käyttöön lisää ravinteita
Kasvillisuus on tyypillisesti suomaista. Lähteiltä voi löytää uhanalaisia sammalia ja muita suoluonnolle tyypillisiä lajeja. Lähteiköillä puustoa on yleensä vähän, sillä maaperä on hyvin kosteaa. Lähteiden ympärillä voi kasvaa lehdoille tyypillisiä lehtipuulajeja. Lähteisyydestä kertovia (indikoivia) putkilokasveja ovat muun muassa suokeltto (Crepis paludosa), hetekaali (Montia fontana), purolitukka (Cardamine amara), kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium), korpinurmikka (Poa remota), lehtopalsami (Impatiens noli-tangere), lähdetähtimö (Stellaria alsine), hetehorsma (Epilobium alsinifolium) ja pohjanhorsma (E. hornemannii).
Uhanalaisten huurressammallähteiden ilmentäjälajeina toimivat sammalet. Niillä esiintyy kaikkein vaateliaimpia karbonaattia suosivia sammalia. Huurressammallähteiden lajeja ovat mm.: pohjanhuurresammal (Palustriella decipiens), sirppihuurresammal (P. falcata), isohuurresammal (P. commutata), sirohuurresammal (Cratoneuron filicinum) ja/tai kalkkilähdesammalta (Philonotis calcarea).
Lähteissä esiintyy myös makroskooppisia äyriäisiä, kuten vesisiiroja (Asellus aquaticus) ja paikoin puro- ja järvikatkaa (Gammarus pulex, G. lacustris). Eräissä lähdelammissa elää reliktinä okakatka (Pallaseopsis quadrispinosa). Alla oleva fotogrammetrinen 3D-malli on Kellolanlähteestä Hämeenkoskella. Voit kuvitella itsesi okakatkaksi lähteeseen…
Kommentteja ja ajatuksia blogiteksteihin voit antaa Facebookissa, Instagramissa. Voit myös laittaa sähköpostia tai soittaa. Yhteystiedot löytyvät täältä.