Olet varmasti nähnyt vesiperhosia eli sirvikkäitä. Perhokalastajille sirvikkäät ovat tuttuja, mutta jos olet kesäiltana katsellut järvelle, niin olet varmasti nähnyt vesiperhosten hidassoutuista ilmatanssahtelua pinnan yläpuolella. Oletko törmännyt hankisirvikkääseen keväisen hangen pinnalla?
Sirvikkäät ovat hyönteisiä ja läheistä sukua perhosille. Sirvikkäät kuuluvat kuitenkin omaan lahkoonsa ja perhosista ne voi erottaa aikuisten lenninsiipien rakenteen perusteella. Perhosilla siivet ovat suomuiset ja sirvikkäillä karvaiset; sirvikkäiden tieteellinen nimi Trichoptera viitta karvaisiin siipiin (trichos – karva).
Sirvikkäitä on Suomessa vajaat 220 lajia. Ne ovat makeiden veden lajeja, mutta myös Itämeressä elää muutamia sirvikkäitä. Kuuntelin yhtenä iltana YLE-Areenasta kiehtovaa podcastia sirvikkäistä ja opin, että uusin laji Suomelle löydettiin vuonna 2025 Rovanimeltä ja se nimettiin epävirallisesti rollonsirvikkääksi!
Sirvikkäiden elämä painottuu pinnan alle. Niillä on täydellinen muodonvaihdos, eli niiden elämä alkaa munasta, josta kuoriutuu usein melko pitkäikäinen toukka. Toukka koteloituu aikanaan veden alla tai vesirajassa. Kotelosta kuoriutuva lentävä aikuinen on aivan erinäköinen, kuin toukka. Perhosmainen.
Sirvikkään toukalla on purevat suuosat. Kaikki lajit eivät ole kuitenkaan petoja, vaan sirvikkäiden toukat jaetaan ravinnonkäytön mukaan neljään ryhmään: laiduntajat, siiviloijät, pilkkojat ja pedot. Sirvikkäät ovat tärkeä ravinnonlähde kaloille. Aikuiset lentävät sirvikkäät eivät syö kiinteää ravintoa. Ne elävät vain lyhyen aikaa; pariutuvat, munivat ja sitten kuolevat. Sirviäisen elinkierto alkaa alusta.
Alla on 2025 luonnonsuojelualueella kuvaamani video jonkin rysäsirvikäslajin pyyntipussista. Rysäsrivikkäät valmistavat virtaavaan veteen rysän, jolla ne pyydystävät ravintoa. Rysän suuaukko on ylävirrassa ja rysäpussiin siivilöityy ravintoa toukan syötäväksi.
Video: Niko Nappu 2025.