Toukokuun rihmalevä oli Pilayella littoralis eli suomeksi lettiruskolevä. Tämä levä on jo alkanut hajota vesien lämmettyä ja pohjilta ja veden pinnalta löytyy paljon kuollutta ja kuolevaa rihmalevämassaa.
Rannoilla näkyy nyt paljon vihreää ahdinpartaa (Cladophora glomerata), jonka maksimi on kuitenkin vasta hieman myöhemmin kesällä. Rihmalevä- ja rakkolevävyöhykkeessä on alkanut monin paikoin kasvaa myös leveäpartalevä, jolla on vaikeahko tieteellinen nimi Dictyosiphon foeniculaceus. Tämä on alkukesän roteva rihmalevä, joka muodostaa usein vyöhykkeen aivan rantaviivaan, kuten alla olevasta kuvasta hyvin näkee (ruskea vyöhyke ahdinparran seassa).
Dictyosiphon on kesäkuun rihmalevä.
Leveäpartalevä on roteva ja paljon haarova ruskolevä, haarat voivat olla vastakkaisia tai ne voivat lähteä vuorottaisesti. Sekovarren pituus voi olla yli 30 cm. Sillä on selkä keskiranka. Laji esiintyy vesirajasta pääsääntöisesti muutaman metrin syvyyteen kesäkuusta syyskuuhun. Se voi muodostaa vyöhykkeen kalliorannoille, mutta usein se kasvaa tiheinä kasvustoina sekä epifyyttinä rakkolevällä. Nuoret yksilöt ovat kellanruskeita, mutta väri tummuu vanhoilla yksilöillä. Mikroskooppisina tuntomerkkeinä pienet pyöreähköt solut, jotka eivät ole järjestyneet selkeästi (vrt. takkulevä). Sekovartta peittävät pienet värittömät karvat. Rihmat eivät pääty karvaan. Pieni apikaalisolu.
